Miten koodari kasvatetaan?
Kyllä ennen kaikki oli paremmin. Lapset oppivat, mitä työnteko on, kun kuusivuotiaina pääsivät peltotöihin tai lehmiä lypsämään. Kouluun kuljettiin apostolin kyydillä, ja lapset kasvoivat omalla painollaan naapuruston ja käpylehmien kanssa. Ei ollut somea, ei pleikkaria, ei Pokemon Go:ta eikä Netflixia, jolla tappaa aikaa ja täyttää tylsyys. Mitä näistä nykylapsista ja -nuorista oikein tulee, kun selkä painuu kumaraan ja pää työntyy eteen someniskan merkiksi yhä varhaisemmin?
No itseasiassa, jos totta puhutaan, niin tämän päivän taaperot ovat:
Supersankareita, joita koko maailma tarvitsee!
Näin kertoi tulevaisuustutkija Ilkka Halava Oppimisen tulevaisuus -luennollaan Varhaiskasvatusmessuilla 12.10.2018. Tulevaisuus huolettaa meitä monia, mutta on aika kääntää katseet parempaan ja kestävämpään tulevaisuuteen. Tämä on saavutettavissa yhdistämällä digitalisaation tuottamat välineet nuorten sukupolvien rohkeuteen, innovatiivisuuteen ja ennakkoluulottomuuteen. Kun hyvinvointi on lisääntynyt merkittävästi teknologian myötä, ja elämä ei ole enää arjessa selviytymistä, on tilaa paremman huomisen luomiselle.
Lapsen maailmankuva rakentuu enimmäkseen lähipiirin kautta. Lähellä olevien aikuisten suhtautuminen tulevaisuuteen, teknologiaan, tekoälyyn ja robotiikkaan, antaa peilin lapsen ajatuksille. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset ovat tärkeässä osassa lapsen maailmankuvan luomisessa, eikä ole yhdentekevää, millaista viestiä lapsille välitämme. Omia teknologiapelkojamme ei tule siirtää eteenpäin, vaan valjastaa lasten ja nuorten potentiaali positiivisen kasvatuksen kautta.
Suomi tarvitsee koodareita
Ennen kuin tämän päivän taaperot ovat kasvaneet maailman parhaimmiksi koodareiksi, tarvitsemme työvoimaa ohjelmistoalalle jo nyt tuhansittain kasvavalla vuosivauhdilla. Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa 18.10.2018 Ilkka Paananen, Risto Siilasmaa, ja laaja joukko yritysjohtajia toivat esiin huolen Suomen uskottavuuden heikkenemisestä digitalisaation ja koodin edelläkävijänä. Koodarivaje, joka tällä hetkellä kattaa 7000-9000 osaajaa, on suomalaisten yritysten kasvun esteenä. Tarvitsemme osaajia paitsi oman kansamme keskuudesta, myös ulkomailta.
Muuttamalla asennettamme myönteisemmäksi, ja toivottamalla digitalisaation koko potentiaalin tervetulleeksi, voimme vauhdittaa Suomen kasvua ja houkutella ulkomaisia huippuosaajia Suomeen jakamaan ilosanomaa maailman onnellisimmasta koodarikansasta. Tähän tarvitaan yhteistyötä niin kasvattajien, opettajien, yritysten kuin päättäjienkin kesken! Tulevaisuudessa kaikki voi olla paremmin, ja se on kiinni tämän päivän valinnoista.
Me Kamussa elämme täysillä mukana maailman murroksessa. Kannamme kortemme kekoon paitsi panostamalla tulevaisuuden taitojen opetukseen varhaiskasvatuksessa, myös auttamalla yrityksiä mm. ulkomaisten työntekijöiden rekrytoimisessa ja expat-perheiden kotiuttamisessa.
”Tulevaisuudessa tärkeintä ei ole koodaustaito vaan empatia ja optimistinen asenne”
-Linda Liukas
Mikä sitten on tärkeintä pienten, alle kouluikäisten lasten kasvatuksessa tulevaisuuteen, jota me aikuisetkaan emme vielä aivan ymmärrä? Me Kamussa ajattelemme, että pienten lasten kohdalla vielä ohjelmointikielen opettelua tärkeämpää on omaksua utelias, rohkea ja oppimisen iloa huokuva asenne. Tärkeää on myös opetella pitkäjänteisyyttä, ratkomaan pulmia, kestämään vastoinkäymisiä ja epävarmuutta, sekä arvioimaan omaa edistymistään, unohtamatta ryhmässä toimimisen taitoja ja tunnetaitoja. Nämä kaikki taidot auttavat lukemiseen, kokonaisuuksien omaksumisen ja vaikkapa koodikielten oppimista.
Teknologiataitoja ja koodaamista voi oppia kuka tahansa, aivan samoin kuin akateemisia taitoja. Tämä ajatusmalli on meidän aikuisten tärkeää opettaa lapsille jo varhain, sillä lapsen minäkäsitys itsestään eri asioiden oppijana ja taitajana muotoutuu jo varhaislapsuudessa. Tämä minäkäsitys on yleensä varsin pysyvä läpi opiskeluiden, heijastuen myös työuran ja -alan valintaan. Aikuisten on tärkeää tukea lapsen minäpystyvyyttä ja kokemusta siitä, että kaikkia taitoja on mahdollista oppia. Tämä on pohjana tulevaisuuden supersankareiden kasvulle ja kehitykselle.
Blogitekstin kirjoitti Katri Alitupa ja Johanna Vilmi, jotka ovat kaksi Kamun viidestä perustajasta. Katri on fysioterapeutti ja tämän päivän innovaattori, joka ei pelkää tarttua uusiin haasteisiin. Johanna on psykologi, ja pian kahden tulevaisuuden supersankarin äiti.
