Opintomatkalla: Sveitsin ja Suomen varhaiskasvatuksen eroja

Suomalainen varhaiskasvatus – ah mikä ylpeydenaihe maailmalla. Näin on ollut jo pitkään, mutta onko edelleenkin? Samalla kun suomalaisen varhaiskasvatuksen suunnitelmallisuus, lasten yksilöllinen tukeminen ja pedagogiikka ovat ottaneet aimoharppauksia eteenpäin, alan työvoimapula ja kuormittavuus ovat olleet paljon otsikoissa.

Täällä kirjoittelee Teija, yksi Kamukodin opettajista. Olin tutustumassa sveitsiläiseen varhaiskasvatukseen kevään ajan ja haluan jakaa muutamia oleellisia eroavaisuuksia suomalaisen ja sveitsiläisen varhaiskasvatuksen välillä lapsen ja perheen näkökulmaa silmällä pitäen.

Päiväkodin aloitus – onko lapseni liian pieni?

Kun vanhempi tuo yhdeksän kuukauden ikäisen vauvan Suomessa päiväkotiin, ovat tunteet usein pinnassa. Miten lapseni viestit tunnistetaan, kun hän ei vielä ilmaise itseään sanoin? Miten vauvan omat rutiinit, kuten unirytmi, tulevat toteutetuksi päiväkodissa? Jäänkö liikaa paitsi lapseni kehitysvaiheiden seuraamisesta? Näitä ja monia muita syitä pohtiessa vanhemmat pitävät usein lapsensa kotona pidempään. Suomessa keskimääräinen ikä aloittaa varhaiskasvatuksessa onkin lapsen ollessa 1,5-2-vuotias (Infofinland 2024).

Sveitsissä äitiysloma alkaa synnytyksestä ja kestää kolme kuukautta. 14 viikkoinen vauva toivotetaan siis tervetulleeksi päiväkotiin ja vanhemmille mukavaa työpäivää. Usein toinen vanhempi, Sveitsin tapauksessa äiti, tekee kuitenkin vain 20%, 40%, 60% tai 80% työaikaa, jolloin vauvan päiväkotiviikko saattaa kestää vain 1-2 päivää. Monissa perheissä tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. On siis myös tavallista, että vauvaikäinen lapsi on päiväkodissa maanantaista perjantaihin esim. klo 7.30-18.30. Miltä kuulostaa?

Kokemukseni mukaan tahtotila perheiden tukemisen suhteen päiväkodin aloituksessa on kuitenkin sama sekä Sveitsissä että Suomessa. Uudesta tilanteesta pyritään tekemään mahdollisimman sujuva ja positiivinen kokemus sekä lapselle että vanhemmille.

Päiväkotipäivän pituus – mitä lapsi jaksaa?

Kasvatusyhteistyössä vanhempien ja päiväkodin kasvattajien välillä pohditaan usein lapsen hoitopäivän pituutta, johon vanhempien työelämä toki antaa melko pitävät raamit. Lapsen hoitopäivä onkin helposti pidempi, kuin vanhemman työpäivä. Me kasvattajat havainnoimme lapsen jaksamista päivän aikana ja pyrimme poistamaan päivästä tekijöitä, jotka kuormittavat häntä tarpeettomasti.

Päivittäinen työaika Sveitsissä on pidempi kuin Suomessa, usein 9,5 tuntia, mikä pidentää myös lasten päiväkotipäiviä. Työpaikallani Sveitsissä tyypillinen päiväkotiin tuloaika oli klo 7.30-8.00 välillä ja kotiin lähdettiin aikaisintaan klo 17. Monilla lapsilla päivä jatkuu noin klo 18 saakka, osalla toki siitäkin pidempään. Päiväkotipäivälle tulee siis lähes poikkeuksetta mittaa kymmenen tuntia. Päivät ovat aikamoisen pitkiä näin suomalaisesta näkövinkkelistä. Kuitenkin huomioitavaa on, että useilla lapsilla päiväkotiviikon pituus on vain 2-4 päivää, jolloin kokonaisia päiviä palautumiseen on enemmän.

Pitkien päiväkotipäivien aikana on erityisen tärkeää, että aikuinen mahdollistaa lapselle pieniä palautumisen hetkiä sekä riittävästi aikaa vapaaseen leikkiin ja oleiluun. Vaikka lapsi jaksaisikin pitkiä päiväkotipäiviä, niin kotona ja vanhempien kanssa vietetty aika jää näinä päivinä väkisinkin vähäiseksi.

Ulkoilu - mikä mahtavin mielikuvituksen, vapauden ja energian purkamisen väline

Kamussa, kuten varmaan kaikissa muissakin suomalaisissa päiväkodeissa, pyritään olemaan ulkona päivittäin. Ulkoilu on osa suunnitelmallista pedagogiikkaa ja lähiympäristöä hyödynnetään oppimiseen säännöllisesti. Ulkona leikkiminen on myös omiaan tarjoamaan juurikin ylempänä mainittuja palautumisen hetkiä, sillä usein ulos mahtuu enemmän ääntä, liikettä ja vapaata itsensä ilmaisua. Luonnossa olo rauhoittaa hermostoa sekä tukee vastustuskykyä ja aistien kehittymistä. Motoriikka ja bakteerikanta kehittyvät ulkoilussa rinta rinnan.

Sveitsissä päiväkodit eivät useinkaan saa nauttia oman pihan tuomasta luksuksesta. Mikäli päiväkoti on niin onnekas, että sillä on ulkoilualue, on se usein kerrostalon asvaltoitu tai kivikkoinen sisäpiha. Ryhmät kyllä pyrkivät piipahtamaan ulkona päivittäin, mutta vapaaseen, luovaan ja tutkivaan leikkiin ympäristön tarjoamat puitteet ovat rajalliset.

Myös vuodenajat vaikuttavat ulkoiluun vahvasti. Sveitsin leuto talvi (joka suomalaisen silmin on mitä parhainta keväistä ulkoilusäätä) ei kokemukseni mukaan houkuttele paikallisia kasvattajia viemään lapsia pihalle. Myöhemminkin keväällä iltapäivän ulkoilu jää välistä lähes poikkeuksetta, ellei mittari näytä +25C. Jokainen voi miettiä, miltä esim. 7.30-18.00 päiväkotipäivä tuntuu lapselle, kun siitä ollaan ulkona maksimissaan tunti. Usein ulkoilu saattaa olla sisällöltään kävely lähialueella, joka tarjoaa toki raitista ilmaa ja vähän liikettä, mutta monipuolinen motorinen oppiminen, mielikuvituksen käyttö ja sosiaalisten taitojen harjoitteleminen jäävät jo tyystin toteutumatta.

Meillä on todella syytä olla kiitollisia ja nauttia meidän pienistä ja isoista puutarhoista, pihoista ja metsistä, jotka meidän päiväkoteja ympäröivät.

Pedagogiikka – mitä opitaan, miten ja miksi

Kamun pedagogiikan neljä peruspilaria ovat vahvuuspedagogiikka, vuorovaikutus, ympäristökasvatus sekä oppimisen ilo ja luovuus. Suomalainen pedagogiikka pyrkii kokemukseni mukaan vahvistamaan erityisesti vuorovaikutus-, tunne- ja leikkitaitoja. Varhaiskasvatuksen yksi keskeinen tehtävä on vahvistaa sosiaalisia valmiuksia ikätovereiden kanssa, tukea toimimaan erilaisissa tilanteissa ja kohdata erilaisuutta suvaitsevaisesti. Näiden taitojen harjoittelussa korostetaan vapaan leikin tärkeyttä aikuisen havainnoidessa ja ohjatessa. Lapsia pyritään tukemaan henkilökohtaisten tarpeiden mukaan niin, että jokainen pääsee olemaan osa ryhmää.

Oman kokemukseni mukaan Sveitsissä painopiste oli enemmän a) perushoidollisessa puolessa, erityisesti pienten lasten kanssa ja b) tiedollisessa oppimisessa isompien ryhmässä. Päivään kuului kyllä isona osana leikki, mutta se mihin panostettiin ja kiinnitettiin huomiota sekä se, mistä lapsia kehuttiin liittyi keskeisesti esim. kirjainten oppimiseen tai ulkoa muistamiseen. Leikki- ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseen sekä sosiaalisten suhteiden muodostamisen tukemiseen panostettiin vähemmän.

Kamussa panostamme:

Vahvuuspedagogiikkaan
Yhteisöllisyyteen ja suvaitsevaisuuteen tähtäävään vuorovaikutukseen
Ympäristökasvatukseen
Oppimisen iloon ja luovuuteen

Hintalappu tälle kaikelle – subjektiivinen- vai varakkaiden etu-oikeus

Sveitsin varhaiskasvatuksen voisi jakaa Suomen vastaavaan nähden kahteen eri osaan: päiväkotiin ja esikouluun. Käytännössä kaikki päiväkodit ovat yksityisiä, jolloin perhe kustantaa varhaiskasvatuksen itse. Esikoulu (kindergarten) taas kuuluu kaikkien lasten oikeuksiin.

Kuten aiemmin mainitsin, monissa perheissä toinen vanhempi tekee 20-80% työaikaa. Perheet päätyvät tähän ratkaisuun siitä syystä, että korkeiden varhaiskasvatusmaksujen kustantaminen ei yksinkertaisesti kannata suhteessa kahden työssäkäyvän saamaan palkkaan. Toisin sanoen, toisen on taloudellisesti kannattavampaa jäädä kotiin hoitamaan lasta. Jotta lapsi saa harjoitella sosiaalisia taitoja ikätovereiden kanssa ja että toinenkin vanhempi pysyy edes vähän työelämässä syrjässä kiinni, päädytään usein ratkaisuun, jossa 1-3 päivää maksetaan varhaiskasvatuksesta ja loput hoidetaan kotona. Keskustellessani eri kaupungeissa asuvien perheiden kanssa voisin ynnätä, että pari päivää päiväkotia viikossa maksaa perheille kuukaudessa noin 1200-2200 euroa.

Suomessa iso osa varhaiskasvatuksesta on kuntien järjestämää. Yksityiset päiväkodit tarjoavat kunnille lisätukea ja perheille vaihtoehtoja olemalla osa varhaiskasvatuksen palvelukenttää. Kun perhe hakee yksityistä varhaiskasvatuspaikkaa, auttaa heitä taloudellisesti joko kunnan myöntävä palveluseteli tai Kelan myöntämä yksityisen hoidon tuki. Vaikka varhaiskasvatusmaksut ovat varmasti monissa perheissä tuntuvia menoeriä, niin käsi sydämellä voin sanoa, että ainakin Kamussa tällä rahalla saa mielestäni motivoitunutta, lämminhenkistä, perheiden tarpeiden suhteen joustavaa, yhteisöllistä, yksilöt huomioon ottavaa ja monipuolisesti erilaisia taitoja kehittävää varhaiskasvatusta.

Varhaiskasvatusikäisistä lapsista varhaiskasvatuksessa

Suomessa lähes 90%
Sveitsissä noin 50%

Siispä takaisin kysymykseen: Voiko edelleen olla tyytyväinen suomalaisen varhaiskasvatuksen laatuun? Voi. Minä ainakin olen. Laatuun ja mentaliteettiin. Tasapuolisuuteen. Kasvattajien monipuolisiin kelpoisuuksiin. Erityispedagogiseen osaamiseen.

Voimmeko oppia jotain muiltakin? 100%. Sveitsissä opin (taas jälleen kerran) esimerkiksi sen, että asiat voi tehdä niin monella eri tavalla ja tuloksena on silti iloinen, hymyssä suin päiväkotiin aamulla asteleva lapsi.